Eli tosiaan haluan pitkästä aikaa kirjoitella itsestäni. Olen varmasti vähän muuttunut MINÄ postauksen jälkeen. Mutta don´t worry se on ihan normaalia!
No minä tosiaan olen edelleen 12-vuotias tyttö Tampereelta. Perheeni ei ole muuttunut enkä edelleenkän ole suosittu (ei haittaa)... Koulussa menee kyllä paremmin ja olen käytöksessä petrannut, huomattavasti. Olen edelleen koiraihminen henkeen ja vereen. Itse asiassa ratsastus on jäänyt vähän taka-alalle kaikkien mahtavien koiralajien takia. SORRY... Mä rakastan Iitua, Litu on simpley the best. Ja juu kutsun sitä lituksi. Mua ärsyttää, kun jotkut tietyt ihmiset valittaa mulle iitun lihavuudesta. SE EI OLE MUN VIKA. Eikä iitu nyt niin hirveen lihavakaan ole. Wilma on kyllä aivan fantastinen pikku neiti, perfect projekti! Ja kutsun sitä projektiksi, koska se on paljon enemmän kuin joku
hoitokoira se on vähän niinku mun koulutuksessani. Ja Litu nyt on lainis (lainakoira)... Mulla on edelleen selkeät sävelet tulevaisuuteni suhteen. Ja älkää nyt kukaan vaan vetäkö tästä hernettä nenää.
Käyn ylä-asteen EHTA:ssa tai jossain muualla jaa´a ennen 8lk olevalla kesälomalla otan koiran tai sitten 8lk puolessa välissä-> haen kannukseen kennellinjalle (jos) pääsen sinne käyn siis lukio-amis yhdistelmätutkinnon. Käyn myös jossain välissä kasvattajakurssin ja todennäköisesti myös jatko kurssin ja saa sitten nähdä mitä kursseja... Sitten kun pääsen lukiosta-amiksesta alan kasvattajaksi. Ostan hallin josta tulee agility-halli (hommaan sposoreita jne..) Ostan muutaman issikan (kaksi) ja rupean antamaan ratsastustunteja/maastoja epäpätevänä ratsastuksen opettajan. TÄMÄ ON SIIS SE UNELMA VERSIO.
nimike olisi siis YRITTÄJÄ (cool) Voi olla, että puoletkaan ei toteudu, mutta aina saa haaveilla ja esittää itselleen tavoitteita, vai mitä?
Kannukseen pääsy ei varsinkaan ole 100% varmaa, mutta tuonne lukio-amis yhdistelmään on vähemmän hakijoitakin... Ja onhan mulla ihan kiitettävä koiratausta jo nyt...
tällä hetkellä:
-Perheessä on aina ollut koiria (paitsi nyt tämä puoli vuotta)
-ensinmäinen koiramme Viki tuli meille jo ennen, kun synnyin, mutta se jouduttiin pikkuveljen allergian vuoksi antamaan pois se oli meillä kuitenkin 4-vuotta
-1 1/2 meillä oli AINA tuttujen koiria hoidossa (eri rotuisia) sakemannia-pinseriä-seropia jne...
-Kun olin viisi meille tuli Tico, josta oli tarkoitus tulla agility ja näyttelykoira. No eipä tullutkaan esinmäisen ja toisen näyttelyn jälkeen NEVER. Joo Tico ei ollu näyttely tyyppiä... agilityssä meni hyvin ainakin kurssilla (kävi siis äitin kanssa) mutta sitten muutettiin ja se harrastus jäikin vähän.
-Toinen koira Romeo meille tuli, kun olin 9-vuotta. Siitä alkoikin sitten omistaja urakkani. Romeo oli aivan hirveän itsepäinen koira. Vaikka olikin pieni niin oli kyllä isonkoiran luulot. Kyllä se osasi käyttäytyä kun halusi, mutta dominoiva uros, joka vihasi miehiä (ilman syytä) ei kiva. Kyllä siitä loppujen lopuksi kelpo tuli.
-Romeo oli meillä ylivuoden ja jouduttiin antamaan pois, kun Ticolla paljastui epilepsia ja pojat ei olleet missään parhaissa väleissä ja Romeon dominointi aiheutti Ticolle stressiä mikä laukaisi kohtaukset. Mutta Romeo pääsi hyvään kotiin jossa se leikattiin ja se rauhoittui.
-Kun Romeo annettiin pois mulle jäi enenmmän aikaa Ticon kanssa ja alotin sen kanssa uudestaan agilityn.
-Tico jouduttiin antamaan pois viime kesänä, kun perheeseen vuosi sitten syntynyt vauva toi Ticolle mustasukkaisuus kohtauksia ja muutenkin teki rauhattomaksi ja levottomaksi. (jatkuvaa haukuntaa)
Mutta Ticokin sai loistavan kodin ja tuli vielä isäksikin uudestaan.
-Nyt on sitten nyt ja mä olen hoitanut Iitua kohta vuoden ja Wilmaa 3kk Osallistunut match showin (useasti) ja agilityn mölleihinkin kerran. On ollut nyt parin vuoden ajan erilaisia hoitokoiria oikein kiitettävästi.
tulevaisuudessa
-Edessä on lisää match showta Iitun ja Wilmankin kanssa agilitykisoja Iitun kanssa ja toki Tokon möllejä.
-näillä näkymin liitytään johonkin harrastus ryhmään iitun kanssa
-näillä näkymin olen OMAN koiran ottamassa 8lk-9lk, jonka kanssa aion kokeilla vähän kaikkea mitä sen kanssa tehdä voi. Eli toimia mahdollisimman kokemusrikkaasti.
-käyn leireillä ja koulutuksissa
Kai mulla jtn mahkuja on? No eiköhän se selviä...
Minkä takia jotkut ottaa aivan liian vakavasti
kaikki koiraan liittyvät asiat. Sanon jotain ihan läpällä niin heti katotaan silmät pyöreinä miettien että toi ei tiiä mitään koirista. Hmm.. Oikeesti kyllä koiren/ koiraihmisten kanssa voi pitää hauskaa eikä aina tarvi olla niin totisena ja vakavissaan. Come on -.-"
KIITOS!
