Tämän jälkeen katsottiin hetki täykkäreitä ja ajeltiin vähän Turkuun päin. William oli meitä vastassa ja perille löytyi helposti. Meidät oli etukäteen jo toivotettu sydämmellisesti tervetulleiksi ja vastaanotto paikanpäällä oli lämmin. Appin sain Williamin autoon ja sitten läksimme alueelle. Muut olivat jo tallanneet. Aluksi höpöteltiin, käteltiin ja tuli oikein tervetullut olo. Läppä lensi ja meno ei ollut turhan vakavaa! Pääsin toisen ryhmäläisen kanssa ensin yhdessä piiloon, jotta näen miten homma toimii. Ensin otettiin pienemmät pennut. Kaikki olivat ihan käsittämättömän hyviä! Uteliaita, reippaita ja nenä auki. Kertoja alla yks-kaks ja ne vetää noin!! WAU! William selosti, kertoi ja vastasi kysymyksiin. Pian koittikin jo Appin vuoro. En uskaltanut koirasta paljon luvata (se kun aina yllättää...)
Kun tyyppi näki valjaat ni se oli menoo si. Toinen oli intopiukeena heti alueella ja ei muuta ku kaveri kohti ekaa piiloa ja William kädestä pitäen opastamaan. Koirasta irti ja seurataan. Ei mitään hötkyilyä ja söhäämistä mistään suunnasta. App teki ensin tarpeet ja sitten lähti tekemään. Siitä huomasi heti kun pääse hajulle ja sithän kuuluki jo tuttu radiopuhelimen ääni ku koira löys ukon. Toinen pisto tehtiin toiselle puolelle ja lähti vielä paremmin ja löysi Ukon nopeasti. Mitään paineita ei tullut mistään suunnasta ja lopuksi koko porukka palkkasi. Kyllä tuol koiral vaan naama hohti ja hymy oli herkäs itelläkin :) Kyllä vaan App toimii tuolla vaihtoehtosella hakutyylillä.
Seuraavaksi vuorossa edistyneemmät. Ei voi kun huokaillen ihailla. Kaikki koirat uppos tarkasti ja täysii nostaen ukot helposti. Kaikista hienointa kuitenkin on, että kukaan ei tehnyt mitään ylimääräistä. Koirat teki työn itse. Lopuksi vielä itse mestari näytti Omarilla, kuinka homma hoituu. Ei oo tyhjää puhetta tämä tyyli jos hän omankin koiran saa tuommoseksi. Olen ylpee itestäni jos Appista sais edes puoliks yhtä hyvän. Yhtäkkiä App sitten ilmeistyikin keskilinjalle, oli karannut autosta ja hakukoiran tavoin sitten etsinyt meidät, höpsö <3 Niiiin paljon tarttui matkasta vinkkiä ja ohjeita mukaan, kaikkiin kysymksiin sain vastauksen ja omin silmin totesin tyylin toimivuutta. Suosittelen kaikille epäilijöille menemään paikan päälle katsomaan! Willekin on ihan huippu tyyppi ja koko ryhmä ihanteellinen tavoitteellisen harrastamiseen suurella sydämellä ja huumorin voimalla. Ollaan toistekkin menossa!
Heitettiin Millan kanssa vielä pumi lenkit ja vetäsinpä Appilla vielä hiiiirmu mageet seuruut ja paikkiksen häiriössä kentällä. Maanantaina läksimme majoitustavaroinemme tallille. Hiaman liian paljon ehkä tavaraa mukanamme taitoimme 2km matkan pyörillä kera yhden epäilevän koiran... Pääsimme tuurilla ehjinä perille, jossa laitoimme pienen pähkäilyn jälkeen leirimme pystyyn aluksi aidan ulkopuolelle yliajon pelossa. Joonka jälkeen me vaan makailtiin auringossa heppojen selässä ja nautittiin maisemasta.
Maailman paras ihanin pullea pieni Jet <3
Miksen minä pääse sisään, i swear to god etten käyny ojassa...
Pienen pohdinnan jälkeen lähdettiin issikka Birkillä ja issikka Snörrillä maastoon. App oli tottakai mukana. Neljän tunnin vaellus saatiin aikaan, joka sisälsi käyntiä höpötellen, tölttiä pitkin polkuja ja huuurrrrjaa kisalaukkaa rinnakkain yli peltojen. Vähän tuuli jänskätti Snörriä, mutta ihan huippu reissu tuli tehtyä, tuommone yksi unelmista taasen :) On se vaa parasta <3 Lähdettiin vielä hetken päästä Birkillä ja Jetillä käymään kaupassa Auran keskustassa. Alkumatkassa oli ongelmia, kun ei juhtia hirmusesti houkuttanut lähteä mihkään, mutta tuli siitäki ikimuistonen reissu. Ei taida Auran mopopojat joka kerta nähdä kahta hevosta koulunsa pihassa ;) Ja rahaaki kulu vaa semmonen 35e... hehe...
Nukkuminen teltassa sujui no tuota...Ensinäkin mentiin hepoilla ainakin viis kertaa edes takasin riimuilla väli talli-teltta, kun koko ajan unohtui jotain. Välillä hölkättiinki ja sit lopulta laukattiin. Siirrettiin teltta pimeän pelossa laitumelle ja aidattiin Birkille ja Jetille laitumesta pala. Hytisevän kylmässä käytiin loimiin ymsyms kääriytyen nukkumaan. Aamuyöstä Milla vapautti hepat muiden joukkoon ja kasin maissa purettiin väliaita. Nukuttiin sit 11 asti, kunnes vedettiin aamiainen heppojen selässä maaten ja päästiin ylös. Tuossa järjestyksessä. Reipastuttiin niin kummasti, että päätettiin vähän hypätä kentällä. Taivuttelen Jetin kumpaankin suuntaan, otin kaikki askellajit ja sitten ryhdyin hyppäämään pientä pystyä keskellä kenttää. Yleisesti ottaen erittäin hyvin meni! Ottaen huomioon pienen kusipäisen shettiksen luonteen ja oman estekokemattomuuteni.
Lähdettiin välillä käymään Millalla, josta ajeltiin sitten Kaisa Hilskalle Lietoon paimentamaan. Ensiksi Appin kanssa tehtiin vähän "stand" käskyn vahvistamista eli toinen saa pyöriä, kunnes hänet sit pysäytetään. App vastusti aika rankasti tätä toimen pidettä ja toimi tyylillä -hajota ja hallitse- eli kiersi aika tiukkaa flänkkiä pitäen lauman kasassa ja kun sitä pysätettiin se keksi välillä yrittää suoraan päin pölläyttämään. Tähän kuitenkin puututtiin napakasti ja lopulta saimme pari hyvää ja sitten otettiin nuori mies miettintä tauolle. Toisella kerralla pistettiin App liinaan ja tehtiin "walk on" eli koira ajaa pois päin. Appin tapauksessa ottaa pari rauhallista askelta kohti lampaita ja sitten se pyydetään pois, rauhoitetaan aidalla ja "lie down" käsky, jonka jälkeen uudestaan "walk on", "riittää" ja lirkutus+silittely jne.
Appia suoraan sanottuna vitutti isolla V:llä. "Mene sinä äiti ottaan kahvi kupponen ja kato kui hienost mää paimennan. Mul on selkee visio täs ny ni älä tuu sotkee..." App on Kaisan mukaan siinä vaiheessa, missä sitä lähdetään koulimaan tekemään töitä mulle. On tehty jo selväks et lampaat on kivoi ja niit on hauska liikutel. Saatiin hyviä toistoja ja sitten lopetettiin se vuoro siihen. Viimoinen vuoro tehtiin niin, että App sai "lie down" käskyn aluksi, josta "walk on" ja kun se otti muutaman hyvän askeleen se vapautettiin kaarelle. Sitten se sai hetken pitää kivaa ja otti vähän hyvää laajemmalla kaarella olevaa flänkki jaksoakin!! :) Ja sitten se pyydettiin "stand", "pois" lampailta ja uudestaan "lie down", "walk on" jne. Viimoiseen kertaan olen kyllä tyytyväinen. Tekemistä tuossa on ja tulee olemaan, mutta kyllä se väläyttelee lahjojaan. Nuori mies vielä, intoa enempi ku järkeä ;)
Vastustan
Hieno stand
aina yhtä iloinen ohjaaja, ei vaan muita kattomalla ja Kaisaa kuuntelemalla oppii
Paimennuksen jälkeen vielä irtojuoksutettiin ja ihan vähän hypytettiin hepoja kentällä, jonka jälkeen sama talli-teltta rumba sai jatkoa. Myönnän omaavani huono muistin ja vielä huonomman puhelimen laturin. Lopulta pääsimme peittojen väliin ja vaikka yö oli vielä edellistäkin kylmempi uni tuli jostain kumman syystä nopeasti. Heräsimme ysin maissa, söimme ja läksimme riimuilla taasen maastoilemaan suoraan vaan metsään. Tuli pieni tahtojen taistelu Jetin kanssa, joka onneksi päättyi mun voittooni. Sitten pistettiin leiri kasaan ja juostiin mun ja Appin bussille. Matka Tamperellee meni meidän kummankin nukkuessa ja veikkaan ettei nyt tule unen saannin kanssa ongelmaa. Kesästä on kuitenkin tulossa huuuurrrja jotenka pysykääs kuulolla ;)
